Sivut

perjantai 8. elokuuta 2014

Not everywhere is a happy place!

O hai dolls. Not sure how to start writing this.. 11 days left until i start school in TAMK, university of applied sciences. Seems nice, but it just means that i wont have any time for my hobbies for long time. I was thinking about starting a new blog. Just in english. Or not. Dont know what to do.

Ugh, here i am just blabing some nonsense. I'll get to the point. 

I have noticed that i have made some progress. Quite nice i'd say, but still long way to go. 
The one on the top is the newest so it'll take some time to fade and reveal it's real colours and shades.

It's not like i enjoy every tattoo that i make but it's good practise. Some of them are like i really cant get myself motivated!
This pic is one of my favourites. 

I have some other projects going on and im gonna post some pics about them as soon as i feel that they are ready to be shown. Teehee.

When at it's best, tattooing is fun, hard work and rewarding! It makes me feel good and i like to learn different kind of things about it.

Next post is going to be an outfit thingie. Or at least i hope so! Haha. 










Aaaand here is one from today. Sorry about the poopy pic. I blame my cellphone camera.





















Blah blah blah, it's supposed to be a phoenix but i call it chicken tho. I dont even know...
"Not everywhere is a happy place." said the pain.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Skulls and roses- just another sketch day

Uusi asunto ja uudet kujeet? Ei ihan. Samaa rataa jatkuu. Ensimmäisenä työnä yritin pelastaa jotain mikä oli avun ulottumattomissa.. Kyllä se paremmalta lähtiessä näytti kuin tullessa. 


Täytyy sanoa, että oli vaikeaa korjailla niin levähtänyttä jälkeä.. Ymmärtänette varmaan että mustetta saa lisää mutta ei pois.

Tämä viikko on mennyt naaman sualessa kiinni näppäimistöön. Olen vain pelaillut Fall Out New Vegasia. Kuntoilukin on suhteellisen hyvin lähtenyt taas käyntiin kun tuli ostettua crosstrainer. :)
Tuuppaan siis tähän loppuun viimeisimmät aikaansaannokset luonnosrintamalta.




Viimeisin vielä pahasti kesken. Päätin kuitenkin kokeilla tehdä työn jota ei varjosteta ollenkaan. Vain ääriviivoilla leikkimistä. Mielenkiinnolla odotan koska jaksan jatkaa sen piirtämistä :D

Studioni onkin hieman muuttunut/ muuttanut Hervannan yksiöstä. Ensi viikolla palaan asiaan tuoreen musteen kera!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Tattoos, cakes and pizza

I had no idea where to start. First, yes. Im moving in two weeks. So its time to put my tattooing machine down and start packing!

Some random outfit pic here

I wanted to share some pics with you. This is the last one I have been working on. Ta-da!
(i hate blogger, i've never had such difficulties with placing pictures)





My camera is a bit shitty, it doesnt focus. When it does, its a wrong place. Anyway I think that I've come a long way in shading and making textures. Im about to start my next big project but its gonna have to wait till everything is done after moving. You'll see soon enough what it'll be ;)
------------------------------------------------------------------------------------------------------

Life has been good. Summer tastes awesome (even indoors). Cooking and baking is fun now that someone is willing to eat it. Ha ha. Im gonna leave some pics here. My favourite things. Watching a movie, pizza, coffee, cakes, campfire...





My couch potatoes ♥


lauantai 10. toukokuuta 2014

Tattoo Life

Hetken mielijohteesta päätin uudistaa blogiani taas... Eheh. Blogin osoite pysyy samana, mutta sisältö painopisteeltään muuttuu. Olen tatuoinut nyt (ei kovin aktiivisesti) omien laskujeni mukaan noin vuoden verran ja mikäs sen parempaa kuin katsella kuvista omaa kehitystään. Sitä on tullut paljon, vaikka vielä vähintään enemmänkin on opittavaa.

Alankin siis jatkossa laittelemaan tänne aktiivisemmin töitäni esille ja otan myös mielelläni uusia haasteita vastaan!
Minuun voi ottaa yhteyttä vaikka ihan Facebookissa tai sähköpostilla jennaisberg@gmail.com.


Lisäksi täältä löytyy jatkossa asupostauksia ja satunnaisia runoja. Pääpaino kuitenkin on tatuoinneissa ja kaikkeen tatuoimiseen liittyvässä. Lupailen tänne siis lyijykynäversioita ja muuta mihin aikaani käytän aiheeseen liittyen!


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ajattelen, olen siis kaunis.

Taas kerran olen kyllästynyt materialismi ja kauhisteluyhteiskuntaan. Anteeksi. Joskus vaan en osaa olla hiljaa. Pahoittelen myös epäloogista kirjoitustani, jolla on tapana hyppelehtiä edestakaisin ja skippailla joitain tärkeitä kohtia, koska olen huomannut aivojeni toimivan hieman.. Kato kun söpö kissa! Ai niin se on mun kissa.

 Ehkä vaan kirjottelen tänne mielipiteitäni ja ihmettelen mihin maailma on menossa. Onneksi en ole ainut ihminen, joka on samoilla linjoilla yhteiskunnasta. Ja tästä tulikin mieleeni, että varmaan kaikki ihmiset kaveripiirissäni vierastavat tätä ilmiötä/ mallia mistä puhun. Herääkin kysmys; ketä varten tämä kaikki on rakennettu? "Leipää ja sirkushuveja" on varmaankin historiasta tuttu käsite monelle ihmiselle. Minun mielestäni sirkus on ollut pystyssä ja kauan ja nyt vain odotan kun jotain suurta romahtaa.
Minut tunnetaan täällä hyvin yhteiskuntavastaisena ihmisenä ja saankin usein kritiikkiä siitä (vähemmän nykyään. Ilmeisesti ketään ei enää jaksa kiinnostaa minun mesoamiseni). Saattaa olla että, olen joskus kirjoittanut jokusen runon missä pilkkaan koko sosiaalisen ja yhteiskunnallisen käytösmallin maan rakoon, mutta mitäs pienistä.
 Ymmärrän, että asiat ovat kuten ovat ja kaikki ei ajattele samoin. On totta, että mikään ei pyörisi, jos olisin itse päättämässä. Tai voihan olla, että jokin paranisi jopa. Mistäs sitä tietää. On tässä hyviäkin puolia ja ymmärrän myös miksi asiat menevät nykyisellä painollaan ja sillä muotilla kuin menevät. Koska jonkun pitää toimia jollakin tavalla niin siksi. Ja kaikkia ei voi miellyttää, ei missään asiassa. Tiesittekö muuten, että jos esimerkiksi eduskuntaan palkattaisiin ihmisiä, jotka oikeasti tietäisivät mitä tekevät, ei koko Suomen budjetti kattaisi heidän palkkojaan? Noh, riippuu mistä revitään.

En tosissaan ajatellut syventää edeltänyttä jaarittelua yhtään enempää, vaan hyökkään nyt armotta keltaisen median kimppuun. Ensimmäiseksi kysyn "miksi?".

  •  Miksi on olemassa keltainen media? Viihde/raha?
  •  Rahan ymmärrän ja viihteenkin vielä. --> mihin vedetään hyvän maun raja? --> elämmekö vain sosiaalipornon pyörittämässä porttolassa? 
I like my women fleshy.

Pieni ihminen on hämillään. Miten tähän on tultu ja miksi? Paljon kysymyksiä, joita en osaa kysyä, mutta hetken miettimällä tiedän kyllä niihin vastaukset. Kaikista mahdollisista langanpätkistä muodostuu kysymys: Pitäisikö sosiaalipornoriippuvuus luetella sairaudeksi 2014? Olihan homouskin sairaus. Heh heh. Huonot argumentit ovat huvittavia, mutta niin tätä aikakautta.

Jos sosiaaliporno on koko arki ihmiselle, niin onko se sitten ihan normaalia nykyään? Eli Facebook, Iltalehti ja kaikki muu humpuukki luetaan aivan normaaliin käyttäytymiseen. Ymmärtääkseni saattaisi jopa olla epänormaalia, ellei käyttäisi näitä some- palveluita. Päädyin muljauttelemaan silmääni erittäin ikävän näköisesti miettiessäni näitä asioita. Muistanko väärin vai oliko jopa niin että kouluampujille oli profiloitu piirre, etteivät he käytä Facebookkia? Mielenkiintoista. Samalla ehkä jopa surullista.


Onko kukaan koskaan ajatellut, että ei nämä palvelut huvikseen ole ilmaisia. Tietääkö joku minkä kaiken Facebook esimerkiksi omistaa? Mitkä kaikki sivut voit jakaa kyseisellä sivustolla vain yhdellä klikkauksella, jonka mahdollistaa painike jokaisella sivulla missä käyt. Ei sinun sivuhistoriasi, sähköpostisi tai tekstiviestisi ole kirjesalaisuuden suojaamia enää. Hauska juttu, mutta tuli mieleen, että kuinka vanha täytyy olla että tietää mikä on kirjesalaisuus! Rehellisesti sanoen, minua pelottaa.

Käsittelen tässä nyt myös ohimennen aihetta ihmisyys. Mikä tai kuka määrittää missäkin sosiaalisessa piirissä arvomme? Pyydän kuitenkin huomioimaan että ihmisarvo on piiristä/ seurasta riippuvainen. Hieno laukku? Mitä tyhmempi sen muodikkaampi? Auto? Älykkyys? Rehellisyys? Luotettavuus? jne. Voisin tästäkin aiheesta jatkaa kirjoittamista tunteja, mutta se ei ole se idea. Tarkoitukseni on ehkä herättää ihmisiä ajattelemaan, saada aikaiseksi keskustelua. On surullista, jos en kuule muiden ajatuksia. Vai onko ihmisillä mielipiteitä enää ylipäänsä mistään? Omia  mielipiteitä? En edelleenkään halua, että kukaan vetää herneitä nenään, vaan keskustelee järkevästi, vaikka jonkun toisen kanta eroaisikin omasta.



I have no longer need to be a human.
 

tiistai 18. helmikuuta 2014

The beauty of the empire. Made by us.

My eyes have no colour anymore. 
It bled out so long ago watching your lies.
Take a look at youself, can you see these human parts?
One of them resembles a heart.
So warm, it used to be, the love it knows is a pool of bitter tears, war and blood.
It wishes you to drown and never breathe again.
Fairy tale is over, you know that nothing lasts like pain so hold on to it.
It was all about  breaking the illusions, being different,
but in the end I became the illusion you tried so hard to break.
I am the walking, living dream in flesh.
The only thing you ended up breaking is just a little child.

This is why. I am rotten. An illusion. 
Rotten Illusion.

(hint: "you" might be a person or a society. you decide.)

tiistai 11. helmikuuta 2014

"Kuka on täällä?", johon Ekho vastasi: "Täällä!"

Mitäkö mulle kuuluu pitkän ajan jälkeen? Hyvä kysymys, johon on vielä mielenkiintoisempia vastauksia. Ette usko vaikka kertoisinkin.
Olen juonut kaljaa, ollut keikoilla, opiskellut ja tehnyt töitä kuin hullu. Rakastunut.
Tuuppaan tänne randomisti viime aikoina otettuja kuvia väleihin. Ajatukset kirjotettuna ja lärvikin tulee päivitettyä samalla. Joo oon laiska.







Olen ollut menossa ja tulossa sitä vauhtia, etten pysy itsekään perässä enää. Nytkin haluaisin olla nukkumassa mutta tuli olo että on pakko kirjottaa.

Aloitan vaikka ihan tästä päivästä. Tilanteenihan on nyt seuraavanlainen; olen valmistumassa muutaman viikon kuluttua (logistiikan perustutkinto) ja tähtään insinöörien puolelle ammattikorkeaan seuraavaksi. Ei ollut mitenkään ehkä olennaista tietoa tämän päivän osalta, mutta kuitenkin. Valitin koko aamun, ettei minulla ole senttiäkään rahaa enää ja kuinka ollakaan saan puhelun Alexandriasta. (Jos joku ei tiedä niin säästämistä/ sijoittamista). Manasin tätä ennen että pitäisikö juoda viimeinen kalja jääkaapista pois, että saan pantin siitä tölkistä ja mahdollisuuteni ostaa ruokaa paranisivat "huimasti". Innokas täti sitten luurin päässä kyseli hirveää vauhtia rahatilanteestani. Meinasin kuolla nauruun ja kysyä tätiltä, että olisiko hän enmmän kiinnostunut siitä tölkin pantista vaiko itse sen tölkin sisällöstä. Semmonen aamu mulla. Eikä se ollut tämän päivän randomein hetki edes vielä. Samapa tuo.


Mutta nyt kun olen päässyt vauhtiin, niin haluan pohtia ääneen (taas kaljan ääressä yksin baarissa) tapahtunutta. Istuin rauhassa kun viereeni istui minulle tuntematon vanhempi mies. Hän kysyi minulta, miksi kuulun edelleen kristilliseen kategoriaan. Tätä en ole tullut ajatelleeksi. Onhan se tavallaan totta, mutta ei kai tässä ole siitä kyse. Yritin selittää kohteliaasti herralle, että olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen ja käynyt kaiken maailman seurakunnan kerhot ja leirit läpi, mutta ilmeisesti sieltä tulee vain tälläisiä mörköjä pihalle kun minä. Heha.
Sain saarnan siitä miten ei pidä takertua johonkin tiettyyn asiaan uskonnollisella pohjalla ja "koska olen niin nuori vielä enkä tiedä mistään mitään" niin en kuulemma voi ymmärtääkään asioita laajemmin. Taas kerran osaksi totta, mutta mistä hä muka voi tietää mitä olen nähnyt ja lukenut ja muuten vain opiskellut.

Tykkään ihmisistä, jotka käskevät avoimmuuteen tuomitsemalla sinut siihen paikkaan missä istut. Mielenkiintoinen lähestymistapa. Juu, en ole nähnyt kaikkea mitä haluaisin ja en ole niin avoin kuin voisin olla, mutta en toisaalta ehkä haluakaan. Tässä minun on hyvä. Juuri näin. Olen jopa onnellinen. Minulla ei ole tarvetta yrittää päästä minnekään hienoille tasoille ja "uskontojen" ulkopuolelle. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa uskonnot ovat ihan jopa fyysinen fakta.

Vituttaa lähinnä ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa kaiken yläpuolella sillä hyväksyntänsä määrällä. Ei se tee heistä parempia ihmisiä. Ja vielä vähemmän minä olen huono ihminen, jos en suostu luopumaan mukamas vihaan perustuvasta elämänkatsomuksestani. Tiedotan siis tässä, ettei kyse ole vihasta vaan realismista ja tiedon ymmärtämisestä ja sen käyttämisestä. Näin niin kun esimerkiksi.

Taas totesin saman kun aina ennenkin. Uskovaisen kanssa väittely on kuin pulun kanssa pelaisi shakkia. Se kaataa nappulat, paskantaa laudalle ja lentää kehuskelemaan voitostaan kavereille. Hieno homma.
Jos tosissaan joku on sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia niin siitä vaan. Itsellänikään ei olisi tätä ideologiaa vastaan periaatteessa yhtään mitään niin kauaa kuin jokainen pitää uskontonsa henkilökohtaisena asiana. Siinä tapauksessa usko saattaa jopa olla kaunista. Valitettava fakta kuitenkin on, että uskonnon nimessä tapetaan ihmisiä eniten maailmassa. Viattomia ja lapsia. Ihan kun minua oikeasti kiinnostaisi kumpikaan, mutta voin sanoa että ei ole hyvä homma. Antaa palaa, tuomitse minut vain kun sanoin ettei kiinnosta. Olin vain rehellinen, enkä kärsi hyvä ihminen- kompleksista.
Voisin jatkaa tällä linjalla ikuisuuden, mutta minua todella väsyttää.
Tehdään nyt selväksi vielä yksi asia, ettei kukaan hermostu turhasta. Minulla ei todellakaan ole mitään niitä ihmisiä vastaan, jotka oikeasti hyväksyvät kaiken ja huolehtivat oman elämänsä prioriteeteista. Ei muiden. Kaiken saa hyväksyä, mutta ei pidä langeta itsepetokseen (joka on ns. syntiä omassa elämänkatsomuksessani) ja toisen tuomitseminen oman hyvyyden varjolla on lähinnä pateettista.


Illan pelastus <3 Jami selällään kainalossa <3



Todays face.

Illan provot tarjosi Nee Rotten. :)
 ps. tatuoinneista tulee taas jotain postailuita lisää pian.